Historiaa

Raumakuvasto (muistojen Raumaa kuvien, tekstien ja video- ja ääninäytteiden avulla)
Rauman muistopatsaat
Kaupunginjohtajat
Kunniaporvarit
Raumalaiset sodassa

Miksi he palasivat takaisin? - tositarina raumalaisesta kansalaistottelemattomuudesta
 

Rauma ja meriliikenne kuuluvat erottamattomasti yhteen, niiden perinteet viittaavat tuhatvuotisiin kauppasuhteisiin Itämeren rantamaiden kanssa. Kaupunki tai sitä vastaava yhdyskunta kehittyi vähitellen keskiajan lopulla, milloin ja miten, siitä ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä. Jo 1400-luvun puolivälissä rakennettiin Rauman ensimmäinen katolinen temppeli, Pyhän Kolminaisuuden kirkko, ja ilmeisesti samalla vuosisadalla perustettiin fransiskaaniluostari. Kauppapaikasta oli muodostunut kulttuurikeskus.

Vuonna 1442 huhtikuun 17. päivänä vahvisti Karl Knutsson, ritari, sinetillään Rauman porvareille oikeuden harjoittaa kauppaa ja nauttia kaikkia lain ja oikeuden suomia etuja, erioikeuksia ja vapauksia, mitä on Turun porvareillakin. Tämän hän teki armollisen herransa kuningas Kristofferin nimissä, joka oli juuri valittu unionikuninkaaksi. Kaarle Knuutinpoika Bonde oli vaalissa hävinneenä joutunut luopumaan valtionhoitajan tehtävistä. Hän asettui samana vuonna, jolloin hän Turun linnassa allekirjoitti privilegiokirjeen, asumaan Viipuriin, koska hänen hallintoalueekseen määrättiin vain Itä-Suomi.

Rauman perustamiskirja toi porvareille tiettyjä oikeuksia. Jo ennen sen antamista Raumasta oli muodostunut alueen kaupallinen ja kirkollinen keskus luostarinsakin vuoksi. Fransiskaanit olivat asettuneet Raumalle viimeistään 1400-luvun alussa Eurajoelle sijainneen Vregdenborgin linnan tultua hylätyksi. Kaksi vuotta ensimmäisen privilegiokirjeen jälkeen antoi kuningas Kristoffer itse määräyksiä kaupungin hallinnon järjestämisestä.

Jo privilegiokirjeiden lukuisuus, seuraavat annettiin 1461 ja 1476, antaa kuvan kaupunkilaisten aktiivisuudesta. Saaduista oikeuksista pidettiin kiinni, niille haettiin yhä uudestaan vahvistuksia hallitsijan vaihtuessa ja niitä käytettiin hyväksi elinkeinotoiminnassa. Seuraavan vuosisadan alku olikin jatkuvaa taistelua kauppaoikeuksista usein yhdessä Ulvilan, Porin edeltäjän, kanssa. Rauma oli jo tuolloin huomattava satamakaupunki, joka välitti tavaraa etelän kulutuskeskuksiin. Veromäärien jatkuva nousu 1500-luvun puoliväliin saakka osoittaa tämän.

Kustaa Vaasan ja hänen neuvonantajakuntansa käsitys oli, että parista isosta kasvukeskuksesta on valtakunnalle suurempi hyöty kuin useista pienistä kaupungeista. Niinpä myös Rauman porvarit saivat 1550 käskyn muuttaa Helsinkiin vahvistamaan uutta tapulikaupunkia. Käskyä ei koskaan täysin noudatettu ja raumalainen kansalaistottelemattomuus vastusti sitä niin menestyksellisesti, että seitsemän vuotta myöhemmin saatiin takaisinmuuttolupa.

Tämän jälkeiset ajat olivat raumalaisille suosiollisia, suhdanteet muuttuivat paremmiksi ja rahtiliikenne kannatti. Rauman porvarit ja laivurit purjehtivat omilla laivoillaan Tukholmaan, Saksaan ja Baltiaan vieläpä Pohjanmerelle vieden puutavaraa ja puuastioita sekä tuoden suolaa, kankaita ja juomia. Hankinta-alue puolestaan ylettyi kauas Pohjanlahden perukoille.

1500-luvulla rutto raivosi kaksi kertaa hävittäen suuren osan kaupungin asukkaista. Raumalla on laskettu olleen 1500-luvun loppupuolella 500-600 asukasta. Seuraavat vuosisadat olivat Raumalle pysähtyneen kehityksen kautta, johon vaikutti muun muassa se, että Ruotsin suurvalta-aika oli kaikenlaisen keskittämisen aikaa. Vuoden 1636 asetuksella Rauma menetti 130 vuodeksi oikeutensa ulkomaanpurjehdukseen. Tavaraa saatiin viedä vain Tukholmaan ja Turkuun. Rauman eteläpuolelle perustettiin kilpailijaksi Uusikaupunki ja Pohjanmaalle 1600-luvulla kahdeksan kaupunkia.

Lisäksi Rauman suuret palot pahensivat taantumaa. Kaksi tulipaloa tuhosi Rauman melkein kokonaan. Vanha kunnianarvoisa Pyhän Kolminaisuuden kirkkokin paloi perustuksiaan myöten ja luostarikirkkoa, Pyhän Ristin kirkkoa, alettiin käyttää kaupungin seurakuntakirkkona.

Niinpä esimerkiksi käsityöläismestarien määrä kaupungissa väheni, kun se Pohjanmaan uusissa kaupungeissa nousi ja väkiluvultaankin ne menivät Rauman ohi. Kaupungin taloudellinen nousu, joka alkoi 1700-luvun vaihteessa katkesi isoonvihaan. Suomen sota seuraavan vuosisadan alussa ei aiheuttanut aineellista hävitystä, mutta ennestään huono talous kärsi sotarasituksista.

Itämainen sota toi kesällä 1855 vieraan vallan laivoja Rauman edustalle. Kaupunkia pommitettiin kaksi kertaa ja sataman makasiinit sekä puutavaravarastot poltettiin. Sodan jälkeen elinkeinoelämä kuitenkin virkosi pian ja Rauma kehittyi uudelleen tärkeäksi satamakaupungiksi

Vuosisadan loppu oli kaupungille suurten investointien aikaa. Ainoana Suomen kaupunkina Rauma rakensi itselleen oman leveäraiteisen rautatien. Sen pituus Kokemäen Peipohjasta Raumalle on 47 kilometriä. Kaupunki sijoitti paljon varoja seminaarin saamiseen Raumalle. Nämä molemmat 1890-luvun suuret hankkeet yhdistivät kaupunkia muuhun Suomeen, kumpikin omanlaisillaan siteillä ja vaikuttivat taloudellisen sekä henkisen elämän nousuun.

Varat suuriin investointeihin tulivat mereltä kuten jo vuosisatojen ajan olivat kaupunkilaisten hankkeisiin tulleet.

Rauman valtameripurjehdus oli Suomen suurinta vuosisadan lopulla aikana, jolloin höyrylaivat jo hallitsivat suuria meriä ja teollisuus teki Raumallekin tuloaan.

Suomi muuttui muutamassa vuosikymmenessä maatalousmaasta teollisuusvaltioksi ja Rauma merenkulku- sekä koulukaupungista teollisuuskaupungiksi. Suurin muutos tapahtui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Rauman teollisuus monipuolistui sekä laajeni ja väkiluku nousi nopeasti.

Lähteet:

• Halmeenmäki et. al. 1991. Rauma. Rauma, Oy Länsi-Suomi. 146 s.
• Eino Mäkinen 1954. Raum o ain Raum. Helsinki,
  Kustannusosakeyhtiö Kivi. 79 s.